Se on se hetki, jota vuohet odottavat eniten. Hetki, joka tulee vain kerran vuodessa — keväällä. Eikä se ole se, mitä luulet…
Se on vuotuinen käsiharjausrituaali vuohille.
Toisin kuin yleisesti luullaan, mongolialaiset paimenet kohtelevat vuohiaan rakkaudella ja huolenpidolla kerätessään kašmiria. Siksi sanat "mongolialainen kašmir" ovat lähes synonyymi tuotenimemme kanssa — ylpeä ja selkeä julistus siitä, kuinka paljon välitämme parhaasta ystävästämme, VUOHESTA.
Vuohien kohteleminen rakkaudella ja huolenpidolla
Missä?
Gobi Cashmerellä teemme yhteistyötä nykyaikaisten nomadipaimenten kanssa Mongoliasta.
Mongolia ei ole sama kuin Sisä-Mongolia (joka on osa Kiinaa) — Mongolia on itsenäinen valtio.
„Mongoliaan matkustaminen antaa harvinaisen mahdollisuuden nähdä nomadinen yhteiskunta toiminnassa. Mongoliaan matkustavan on muokattava odotuksiaan nähdäkseen, mikä on ominaista tälle kulttuurille ja maantieteelle, eikä odottaa sitä, mitä siellä ei ole. Toisin kuin muissa maissa, joissa matkustetaan museoiden tai nähtävyyksien vuoksi, Mongolia on maa, johon tullaan näkemään maisemia ja ihmisiä — kokemaan kaunis, koskematon maaseutu." (HuffPost)
Tässä „koskemattomassa maaseudussa" nykyaikaiset nomadipaimenet hoitavat lampaiden, vuohien, kameleiden, jakien ja hevosten laumoja aivan kuten heidän esivanhempansa ovat tehneet yli vuosituhannen ajan.
Miten?
Mongolialaiset paimenet osoittavat rakkautta ja huolenpitoa eläimilleen monin tavoin.
Perinteinen käsiharjaus
Tämä menetelmä<, joka on ainutlaatuinen Mongolialle, mahdollistaa karvan poistamisen ilman saksia. Sen lisäksi, että se on turvallinen ja hellävarainen, tekniikka jättää vuohelle karvakerrroksen, jolloin se säilyttää suojan sääolosuhteilta. Vaikka perinteiset pitkähampaiset kammat saattavat näyttää pelottavilta kokemattoman silmissä, ne on suunniteltu täydellisesti poistamaan ainoastaan varisemisvalmiit aluskarvan kuidut — tunkeutumatta syvälle ihoon.
Tämän järjestelmän todellinen kauneus piilee siinä, että se on suunniteltu jäljittelemään sitä, mitä vuohet tekisivät luonnostaan.
Vuosisatojen ajan mongolialaiset tarkkailivat puihin hankautuvia vuohia, jotka antoivat karhean kuoren irrottaa kašmirkuidut, joista ne halusivat päästä eroon. Erityisesti kevään ja kesän lähestyessä vuohien on pudotettava ylimääräistä karvaa, jotta ne eivät ylikuumene (puhumattakaan siitä, että ylimääräinen karva tarjoaa lisääntysmisalustan tuholaisille). Ilman riittävää kausiluontoista karvanvaihtoa vuohilla on jopa vaikeuksia kumarrella syömään ruohoa.
Sen lisäksi, että käsiharjaus auttaa vuohia pääsemään eroon ylimääräisestä karvasta, läheinen kosketus harjauksen aikana mahdollistaa myös jokaisen vuohen terveyden ja kunnon paremman seurannan.
Näistä syistä vuohet todella hyötyvät käsiharjauksesta.
Parasta kaikessa: ne eivät tunne kipua lainkaan. Päinvastoin — käsiharjaus tuntuu mukavalta hieronnalta!
Perinteinen elämäntapa
Nomadikansana mongolialaiset paimenet muuttavat vähintään kaksikymmentä kertaa vuodessa.
Vuodenaikojen vaihtelua seuraten he siirtyvät paikasta toiseen sääolosuhteiden mukaan.
Kesällä he etsivät vihreitä kesälaitumia ja ruokkivat laumaansa hyvin ennen talven saapumista.
Mongolian talvessa lämpötilat voivat laskea jopa -40oC:een! Näiden pelottavien pakkasien aikana paimenet eivät jätä laumaansa kärsimään ulkotiloihin. Ei suinkaan! Kauden ankarimpinakin aikoina he siirtävät laumansa turvallisimpaan mahdolliseen paikkaan: sisätiloihin.
Kyllä — talvella mongolialaiset paimenet tuovat kidut koteihinsa suojatakseen niitä jäätymiseltä. Siinä mielessä he kohtelevat niitä kuin perhettä.
He jopa pullottavat niitä kiduja, joiden emot eivät tuota tarpeeksi maitoa!
Miksi?
GOBI Cashmere on mongolialainen brändi, joka käyttää perinteisiä käsiharjaustekniikoita, jotka on siirretty sukupolvelta toiselle vuosituhansien ajan.
Ei ole sattumaa, että tarjoamme täysin eettisesti tuotetun kašmir-kokoelman.
Se on ytimessä siinä, keitä olemme — ja olemme iloisia saadessanne osallistua tähän ylpeään ja muinaiseen perinteeseen.
Tilaa uutiskirjeemme ja saat tietoa tulevista uutisistamme ja tarjouksistamme.
