Kun ankara mongolialainen talvi on selvitetty, alkaa uusi vuodenaika — ja sen myötä tarve luopua ylimääräisestä talvisesta lämmöneristyksestä. Tämä pätee kaikkiin kotoperäisiin turkiseläimiin, mutta erityisesti kuuluisiin kašmir vuohiimme. Mongolialaiset paimentolaiset auttavat luonnostaan vuohiaan tässä prosessissa, sillä se hyödyttää molempia osapuolia — mutta he eivät koskaan käytä mekaanisia keritsimiä. Sen sijaan toimittajamme kampaavat yksinomaan käsin. Tämä auttaa poistamaan jo irronneet hienommat aluskarvan karvat (jotka ovat kašmir) ja jättää karkean päällysturkin ehjäksi. Näin vuohet pysyvät riittävästi lämpöeristettynä koko kevään, kunnes ne luopuvat päällysturkistaan luonnollisesti kesän tullessa. Kokeneille paimentolaisille, jotka tunnistavat helposti karvanvaihtumisen merkit vuohissaan, on olennaista tietää täsmälleen, milloin prosessi aloitetaan — se on avain kiireisimmän vuodenajan hallintaan. Liian aikainen aloittaminen ei vain tuhlaa paimentolaisen aikaa; vuohet suosivat selkeästi tilannetta, jossa aluskarva on jo irronnut. Tämä tarkoittaa myös, että oikein suoritettuna kampaaminen on täysin kivuton ja ainoa julmudeton tapa käsitellä kašmir-kuitua.
Vaikka tämä viisas perinne on paimentolaisille ilmiselvästi työ- ja aikavaltainen (verrattuna nopeisiin sähköisiin keritsinkoneihin), sillä on monia todistettuja etuja. Käsin kampaaminen antaa paimentolaisille esimerkiksi aikaa tarkistaa tehokkaasti arvokkaan karjansa hyvinvoinnin. Lisäksi aluskarvan kampaaminen estää takuttumisen, kuoriutumisen ja erilaisten loisten lisääntymisen. Se auttaa myös vuohia välttämään lämpöuupumuksen tulevina lämpimämpinä vuodenaikoina ja edistää lopuksi uuden, tuoreen talviturkin kasvua seuraavaa talvea varten. Toisaalta keritsinkoneiden käyttöä, vaikka se on ihmiselle paljon tehokkaampaa, pidetään stressaavana kašmirvuohille.
Keriminen poistaa yleensä sekä aluskarvan että paljon karkean päällysturkin. Tämä jättää vuohet erittäin haavoittuviksi Mongolian vaarallisille sääoloille ja avaa oven lukuisille terveysongelmille. Myös lopputuotteen laatu heikkenee, sillä kašmir menettää osan ainutlaatuisesta luksuspehmyydestään. Tämä johtuu siitä, että pehmeät hienot kuidut sekoittuvat karkeisiin suojakarvoihin, jotka sakset ovat poistaneet. Se voi myös luoda tylsiä reunoja luonnollisesti kammattuihin säikeisiin. Siksi paimentolaiset suosivat vahvasti perinteistä käsin kampaamisen menetelmää kašmiirkuidun laadun säilyttämiseksi. Loppujen lopuksi keritsimiä käytetään edelleen monilla alueilla, joilla eläinten hyvinvointi jää voiton varjoon. Onneksi tämä mongolialainen perinne näyttää jatkuvan ennakoitavassa tulevaisuudessa.
Tilaa uutiskirjeemme saadaksesi viimeisimmät uutiset ja tarjouksemme
