Hyppimme ympäriinsä ja leikimme paimenten lasten kanssa. He eivät syntyneet keväällä, mutta he ovat lapsia, aivan kuten mekin. Vietämme aikaa ihmislasten ja aikuistenkin seurassa. Kaikki meistä rakastavat kiipeillä vuorilla, ja minä varsinkin rakastan uusien paikkojen löytämistä. Veljeni, siskoni ja minä hyppimme kiveltä kivelle ja pysähdymme vain silloin, kun haluamme maistaa uutta ruohoa.
Syödessämme huomaamme kiipeilevämme yhä korkeammalle aroilla. Näemme kaikkialle ympärillemme. Näemme muita vuohia, hevosia ja eläimiä. Näemme jokia ja hiekkaduuneja. Taivas on sininen ja ruoho on vihreää. Mongolia on suuri. Paimenet huolehtivat, että pääsemme kotiin emmekä eksy tai hypi liian kauas.
Joskus, kun sää on kylmä ja yötuulet puhaltavat laajojen arojen yli, paimenet päästävät meidät sisään asuintiloihinsa. Siskoni rakastaa tätä eniten. Hän pitää lämpimästä tulesta ja kaikesta ylimääräisestä huomiosta. Ihmiset kutsuvat taloa geriksi. Hän käpertyy gerissä paimenten ihmislasten viereen. Vanhemmat vuohet eivät tule geriin. En usko, että kukaan estäisi niitä, jos ne haluaisivat, mutta vanhemmilla vuohilla on jo lämmin. Niillä on niin lämmin, että ne alkavat menettää talviturkkiaan! Minun turkkini on harmaa ja veljeni ruskea, mutta siskoni turkki on vaaleanbeige.
2 vuotta on kulunut, ja turkkimme ovat nyt pitkiä ja paksuja. Kylmä talvi on jälleen kerran väistynyt, ja haluaisin kovasti päästä eroon tästä raskaasta turkistani, vaikka se onkin pehmeä. Olen pyörinyt ruohossa ja hangannut itseäni korkeita kiviä vasten, mutta se ei oikein auta. Onneksi paimenet ottavat kamman käteensä ja käyvät läpi turkkimme. Kašmiria alkaa kertyä yhä enemmän. Niin ihmiset kutsuvat turkkejamme, mutta vain silloin, kun pitkät karvamme eivät enää ole päällämme.
Kun pitkä talvikarvapeite, eli kašmir, irtoaa, tunnemme viileän ilman ihollamme, ja alamme taas käyttäytyä kuin kilit. Hyppimme ja leikimme. Paimentolaiset kampaavat turkkiani käsin luonnollisen karvanvaihdon aikaan. Tunnemme nämä ihmiset hyvin. Olemme kasvaneet yhdessä. Myös nuoremmat veljeni ja siskoni saavat turkkinsa kammatuksi, kun he ovat vanhempia. He ovat ystävällisiä ihmisten kanssa, sillä he viettivät niin paljon aikaa gerissä nuorempina.
Veljeni, siskoni ja minä tiedämme, minne kaikki kašmirvuohien karva menee. Tiedämme, että GOBI:n ihmiset keräävät sen. He pakkaavat kašmirin ja lähtevät pitkälle matkalle takaisin kaupunkiin, jossa he muuttavat sen lämpimiksi, pehmeiksi vaatteiksi. Näimme heidän matkustavan, kun kiipesimme vuorille. Sieltä näkee koko maailman! Ja seurasimme kašmiria katseellamme, kunnes emme enää nähneet sitä. Emme malta odottaa ensi vuotta, kun oma kašmirimme on kasvanut takaisin. Haluamme tulla kammatuiksi ja nähdä, millaisiksi kauniiksi vaatteiksi kašmirimme muuttuu!
