Vuosisatojen ajan paimenten ja eläinten luonnollinen rinnakkaiselo on muovannut mongolien arvoja, perinteitä ja kulttuuria. Nykyään siitä on tullut elämäntapa, joka korostaa luonnonkierron merkitystä - jokainen elävä organismi on vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja riippuvainen niistä selviytyäkseen lopulta. Historiasta löytyy jopa viisautta luonnon kanssa sopusoinnussa elämisestä kertovia taruja ja legendoja, joissa puhutaan vuorista, joista ja niin edelleen.
Nykyään yli kolmannes Mongolian väestöstä harjoittaa edelleen paimentolaisuutta, ihailtua elämäntapaa, joka on pysynyt suhteellisen muuttumattomana varhaiselta pronssikaudelta lähtien.
Mikä paimentolainen oikeastaan on?
Paimentolainen voidaan määritellä henkilöksi, joka matkustaa usein paikasta toiseen säännöllisin väliajoin. Mongolialaisille paimenille koti on lähes missä tahansa Mongolian laajoilla aroilla karjan mukana, sillä suurin osa maasta on avointa ja kenenkään omistamatonta.
Miten he liikkuvat?
Mongolian maaseudulla ei näe yhtäkään aitaa satojen kilometrien säteellä. Silmänkantamattomiin ulottuu keskeytymätön arojen, aavikoiden, metsien, vuorten, pitkien jokien ja koskemattomien järvien meri. Päällystettyjä teitä on hyvin vähän ja sähkölinjoja vielä vähemmän.
Harvoin viipyessään samassa paikassa muutamaa viikkoa pidempään ja joutuessaan siirtymään vaikeakulkuisessa, armottomassa maastossa mongolialaiset paimenet matkustavat kevyesti hevosen selässä mukanaan vain perustarpeet. He kuljettavat mukanaan laumansa ja siirrettävän kotinsa, gerin (tai turkin kielellä jurtan), joka on muinaisilta paimentolaisilta periytyvä asumus. He matkustavat hitaasti ja nauttivat yksinkertaisesti elämästä matkan varrella.
Miksi he liikkuvat?
Jotta ymmärtäisimme, miksi mongolialaiset paimenet elävät paimentolaiselämää, on tärkeää ymmärtää, kuinka riippuvaisia he ovat viidestä selviytymisen kannalta elintärkeästä eläimestä: jakista, lampaasta, vuohesta, kamelista ja hevosesta.
Mongoliassa koetaan yhdet maailman ankarimmista talvista. Maassa, jossa lämpötila voi laskea -40oC:een, liha on tärkeä osa paimentolaisten ruokavaliota. Se auttaa heitä kasvattamaan kehon massaa kylmää vastaan ja antaa voimaa kestää ankaraa erämaata pitkiä ajanjaksoja. Lisäravinnoksi näiden eläinten maidosta valmistetaan käsin perinteisiä ruokia, kuten jogurttia, voita, juustoa, maitoteetä, hapatettua maitoa ja muita makeisia.
Myös niiden nahat ja vuodat ovat olennaisen tärkeitä heidän elämäntavalleen. Vuohien kashmir ja lampaiden villa huovutetaan vaatteiksi, vuodevaatteiksi ja suojiksi; hevosia, kameleita ja jakkeja käytetään kuljetukseen; karvoista ja luista valmistetaan soittimia ja leluja; ja jopa kuivattua lantaa käytetään polttoaineena ruoanlaittoon ja kotien lämmittämiseen. Yksinkertaisesti sanottuna mitään ei mene hukkaan.
Siksi heidän selviytymisensä on erottamattomasti yhteydessä näihin eläimiin, jotka muodostavat heidän laumansa. Mongolialaiset paimenet tekevätkin elämäntehtäväkseen karjansa hoitamisen. Koska he purkavat ja siirtävät asumuksensa useita kertoja vuodessa, paimentolaisuudesta on tullut merkittävä osa heidän kulttuuriaan.
Miten he huolehtivat laumoistaan?
Mongolian sääolojen dramaattisten vaihteluiden vuoksi paimentolaiset käyttävät niin kutsuttua ”kuninkaiden tietona” tunnettua ikiaikaista viisautta, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja varmistaa heidän laumojensa selviytymisen. Tämä tieto on niin olennaista, että ilman sitä sekä paimenet että eläimet voivat joutua vaaraan.
Jos paimenet esimerkiksi siirtävät laumansa vuoristolaitumille ennen talven alkua, vettä on eläimille liian vähän. Jos he kampaavat vuohet ja lampaat käsin liian aikaisin kaudella, eläimet voivat kuolla hypotermiaan. Ja ilman karjaa paimenet voivat menettää koko elantonsa.
Lisäksi se rakentaa heidän välilleen ymmärtävää suhdetta. Paimennus itsessään on kaunis tanssi ihmisten ja eläinten välillä. Mongolialaiset paimenet ovat kehittäneet ainutlaatuisen tavan kommunikoida viiden eläinlajin kanssa. He huomasivat, että kukin eläin reagoi eri tavoin erilaisiin ääniin. He havaitsivat esimerkiksi hevosten reagoivan paremmin lempeään ”tsu-tsu”-ääneen ja lehmien voimakkaampaan ”hutš-hutš”-ääneen. Näiden äänten avulla paimenet voivat helposti ohjata ja koota karjansa, kun on aika siirtyä uusille laidunalueille.
Jatkuuko paimentolaiselämäntapa?
Mongoliaa olisi helppo pitää jollain tavalla menneisyyteen juuttuneena ja vanhanaikaisena, mutta se ei olisi todenmukaista. Mongolialaiset paimentolaiset valitsevat luonnon antimista elämisen, koska se on yksinkertaisesti elämäntapa, jonka he kokevat tuovan todellista arvoa ja voimaa heidän mielelleen. Heidän on epätavallista ajatella eläinten kasvattamista aitojen takana ja karsinoissa, sillä eläinten pitäminen poissa niiden luonnollisesta elinympäristöstä tuntuu lähes käsittämättömältä.
Uskomme tämän paimentolaiselämäntavan säilyvän, ja GOBI Cashmeren kaltaisilla brändeillä on kiistatta läheinen yhteys perinteiseen paimentolaiselämäntapaan. Aitona mongolialaisena kashmirbrändinä olemme mukana pitkäaikaisena tuottajana, jonka kashmirvuohet paimentolaiset itse kasvattavat ja kampaavat käsin. Siksi jokaisen aidosti jäljitettävän kashmir-tuotteemme oston yhteydessä arvostamme asiakkaitamme, joiden tuki pitää meidät lähellä paimentolaispaimentemme kulttuuria ja elämäntapaa sekä sitä maata, jolta kashmirimme on peräisin.
