Kun Tsagaan Sar on vain muutaman päivän päässä, laadimme oppaan kaikille, joille tämä juhla ei ehkä ole ennestään tuttu. Tänä vuonna juhlaa vietetään 21.-23. helmikuuta, ja sillä toivotetaan Jäniksen vuosi tervetulleeksi.
Lue lisää ja opi kaikki tarvittava Tsagaan Sarista, Mongolian kuuvuodesta.
Mikä on Tsagaan Sar?
Tsagaan Sar, jonka nimi tarkoittaa valkoista kuuta, on yksi Mongolian tärkeimmistä juhlista. Se merkitsee talven päättymistä ja kevään alkamista - uuden vuoden kiertokulkua. Pitkän, uuvuttavan ja ankaran talven jälkeen mongolipaimentolaisille oli tärkeää juhlia kevään saapumista, tuoda iloa arkeen ja kokoontua yhteen koko perheen, niin lähiomaisten kuin sukulaistenkin, kanssa. Tämä lämminhenkinen juhla osuu yleensä samaan aikaan muiden kuuvuoden juhlien kanssa, sillä sitä vietetään ensimmäisen kuukauden ensimmäisestä kolmanteen päivään. Se on kuitenkin Mongolialle ainutlaatuinen vuosittainen juhla, johon liittyy perinteisiä arvoja.
Paimentolaisina mongolialaiset liikkuvat jatkuvasti löytääkseen karjalleen tuoreita laidunmaita, joten he saattoivat tuskin kohdata sukulaisiaan kuukausiin tai jopa vuosiin. Tsagaan Sar on kuitenkin perhejuhla, joka kannustaa ihmisiä vierailemaan sukulaistensa ja kaukaisten perheenjäsentensä luona, vaalimaan ja vahvistamaan perhesiteitä sekä tutustumaan uusiin perheenjäseniin, kuten appivanhempiin ja vastasyntyneisiin. Se on pyhä aika osoittaa kunnioitusta vanhimmille, toivottaa heille hyvää terveyttä ja oppia lisää maan perinteistä ja tavoista.
Alkuperä
Historiallisten tietojen mukaan mongolialaiset juhlivat Tsagaan Saria syksyllä valtiollisen järjestäytymisen alusta lähtien nimellä ”Tsagaan Ideenii Bayar” (valkoisen ruoan juhla). Myöhemmin, vuonna 1206, Mongolian suurin hallitsija Tšingis-kaani määräsi juhlan vietettäväksi kevään alussa, kun sää lämpenee, kasvit alkavat kukkia ja karitsat syntyvät.
1600-luvulla Tsagaan Sariin yhdistyi uskonnollisia piirteitä, ja siitä muotoutui nykyisin tuntemamme juhla. Valkoinen väri symboloi Mongoliassa vilpittömyyttä ja onnellisuutta. Siksi juhlan nimeksi tuli Tsagaan Sar eli valkoinen kuukausi/kuu. Nykyään se on virallinen kolmipäiväinen yleinen vapaapäivä, vaikka juhlinta ja kyläily saattavat joskus kestää pidempään.
Juhlaa edeltävät valmistelut
Tsagaan Saria varten on paljon valmisteltavaa ruoasta ja perinteisistä leivonnaisista lahjoihin ja vaatteisiin. Perheet käyttävät valmisteluihin yleensä viikkoja. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että heidän täytyy valmistaa yksi juhlan tärkeimmistä ruoista, buuzit.
Buuzit muistuttavat höyrytettyjä lihalla täytettyjä nyyttejä. Buuzit sopivat täydellisesti Tsagaan Sarin kaltaisiin suuriin juhliin, sillä niitä voi valmistaa etukäteen suuria määriä ja ottaa pakastimesta vieraiden saapuessa. Ne kypsyvät höyrykeittimessä vain 20 minuutissa, ja niiden syöminen on helppoa sekä maku herkullinen. Jauhoista tehty kuori auttaa niitä myös pysymään lämpiminä pidempään.
Perheet valmistavat juhlaa varten noin 2 000 buuzia, mutta määrä vaihtelee perheen ja odotettujen vieraiden lukumäärän mukaan. Lapset, vanhemmat ja isovanhemmat kokoontuvat kaikki keittiön äärelle taittelemaan tätä perinneruokaa huolellisesti - taidon oppiminen vaatii vuosien harjoittelua. Muutaman buuzin sisään saatetaan laittaa puhdistettuja kolikoita sen selvittämiseksi, kenellä on tulevana vuonna eniten onnea ja menestystä.
Myös pukeutuminen kuuluu valmisteluihin. Mongolialaiset pukeutuvat mielellään uusiin asuihin vieraillessaan sukulaistensa luona, sillä heidän mielestään se symboloi uuden aloittamista uudella vuodella - lisäksi he haluavat näyttää parhailta sukulaisvierailuilla. Mongolian perinteinen asu deel sekä muut perinteisin kuvioin koristellut vaatteet ovat olleet Tsagaan Sarin juhlapukeutumista vuosisatojen ajan. Jonkin aikaa ihmiset vaihtoivat länsimaisiin vaatteisiin paremman liikkuvuuden ja mukavuuden vuoksi, mutta viime aikoina kiinnostus perinteisiä asuja kohtaan on herännyt uudelleen, kun paikalliset tuotemerkit suunnittelevat uusia malleja ja julkaisevat näyttäviä mallistoja.
Toinen suosittu vaatevalinta on epäilemättä kashmirasut. Olipa kyseessä huivi, mekko tai neule, mongolialaiset pitävät kashmirin käyttämisestä juhlan aikana, sillä se huokuu eleganssia ja ylellisyyttä. Pehmeä tekstiili pitää heidät lämpiminä vierailujen aikana, sillä kevään alussa ulkona on yhä viileää.
Bituun - Tsagaan Sarin aatto
Tsagaan Saria edeltävää päivää kutsutaan Bituuniksi. Bituunin aikana on tapana tehdä kaikki siivoukset ja valmistelut sekä syödä itsensä kylläiseksi, jotta vuoden loppu olisi suotuisa.
Perheet kattavat juhlapöydän, jonka keskipisteenä ovat idee ja uuts. Idee on pino perinteisiä pitkiä leivonnaisia, joita kutsutaan nimellä ul boov, ja se on tärkeä osa juhlapöytää. Mongolialaiset pinoavat leivonnaiset parittomaan määrään kerroksia, sillä uskotaan, että ensimmäinen kerros symboloi onnea ja menestystä, toinen surua ja vastoinkäymisiä, ja merkitykset vuorottelevat kerros kerrokselta. Valkoisen kuun nimen mukaisesti ideen koristeeksi voidaan asettaa vain valkoisia ja vaaleita herkkuja - esimerkiksi valkoisia pähkinöitä, juustoa, sokeripaloja, makeisia, urumia (saostunutta vaahtokermaa) ja aaruulia (kuivattua rahkaa).
Uuts puolestaan on kokonaisena kypsennetty lampaan nahka ja rasvainen häntä. Se on juhlapöydän välttämätön osa. Mitä suurempi ja rasvaisempi nahka on, sitä paremmin se osoittaa talouden vaurautta ja hyvinvointia sekä sen, että karja on lihonut hyvin talven aikana. Lampaan rinta, etu- ja takajalat sekä kaulanikamat asetetaan nahan päälle. Kuten huomaat, ruoalla on tärkeä osa Tsagaan Sarissa, ja lapset odottavat usein innolla juhlan runsasta pitopöytää ja herkkuja.
Bituunia varten on tehtävälista, joka auttaa aloittamaan uuden vuoden hyvissä merkeissä. Siihen kuuluu lainattujen tavaroiden palauttaminen, virheiden anteeksipyyntö ja riitojen sopiminen. Bituunina on kuitenkin tärkeää pysyä kotona, jotta vanhalle vuodelle voidaan jättää asianmukaisesti hyvästit. Tänä päivänä ei saa esimerkiksi kaataa likaista vettä ulos (se johtaa loukkaantumisiin), kutsua vauvoja ja pikkulapsia nimeltä (se tekee heidät alttiiksi pahoille hengille), viettää yötä kodin ulkopuolella (sielu eksyy), paastota (se tuo nälkää ja puutetta uuteen vuoteen) tai riidellä muiden kanssa.
Kerrotaan, että Baldanlkham-niminen paikallinen jumalatar ratsastaa muulillaan Tsagaan Sarin aattona. Kun jumalatar kiertää päivän aikana kolme kertaa jokaisen perheen luona, mongolialaiset asettavat kolme jääpalaa gerin oven päälle tai parvekkeelle, jos he asuvat kerrostalossa, jotta muuli voi juoda.
Juhla
Kaikkien tulisi herätä Tsagaan Sarin ensimmäisenä päivänä aikaisin ja virkeinä sekä valmistautua uuden vuoden tervehdyksiin perheen vanhimman tai päämiehen kanssa. Jotkut vaeltavat vuoren korkeimmalle huipulle katsomaan uuden vuoden ensimmäistä auringonnousua ja keräämään voimia.
Tsagaan Sarin aikana tervehditään erityisellä tavalla, jota kutsutaan zolgoltiksi. Nuoret tervehtivät ensin vanhempiaan asettamalla molemmat kätensä vanhusten kyynärpäiden alle kunnioituksen osoituksena. Tämän uskotaan myös antavan vanhukselle voimaa selviytyä jälleen yhdestä vuodesta. Jos kaksi ihmistä on samanikäisiä, he asettavat toisen kätensä toisen kyynärpään päälle ja toisen käden sen alle. Aviopuolisot eivät tervehdi toisiaan tällä tavoin, sillä heidän katsotaan olevan yksi kokonainen ihminen. Puolisoiden välinen zolgoltin uskotaan johtavan riitoihin ja eroon.
Kokoontumiset alkavat perheen vanhimman jäsenen kodissa, ja ihmiset tervehtivät toisiaan sukupolvijärjestyksessä. Perinteisesti heille tarjotaan valkoista ruokaa tai herkkua, mutta nykyään annetaan yleensä lahjoja tai rahaa. Tervehtiessään vanhimpia mongolialaiset antavat heille kunnioituksen merkiksi khadagin, pitkän seremoniallisen silkin. ”Sain baina uu?” (Hei) -tervehdyksen sijaan uudenvuodenpäivänä sanotaan ”Amar baina uu?” (Mitä kuuluu?), minkä jälkeen kysytään heidän vointiaan.
Päivän ensimmäisenä ruokana tulisi maistaa tsagaalgaa, maitopohjaista ruokaa, joka valmistetaan keitetystä riisistä, rusinoista, sokerista ja voista tai riisistä ja rahkasta. Sen jälkeen tulisi maistaa jotain ideestä, ja isäntä jakaa uutsista veistettyjä lihapaloja vieraille. Alkoholin sijaan mongolialaiset juovat airagia, perinteistä käyneestä tammanmaidosta valmistettua juomaa, mutta nykyään pöydässä tarjotaan myös alkoholia, koska airagia on keväällä vaikea saada.
Mongolialaiset uskovat, että Tsagaan Sarin aikana tehdyt teot ja osoitettu asenne määrittävät loppuvuoden. Siksi juhlan aikana paheksutaan kaikkia konflikteja, riitoja, humalahakuista juomista, liiallista rahankäyttöä, tappeluita ja vääryyksiä.
Tsagaan Sar on merkittävä perinteinen juhla, johon liittyy monia sääntöjä ja tapoja. Seuraavia asioita ei saa koskaan tehdä Tsagaan Sarin aikana.
Tsagaan Sarin kiellot
- Älä pukeudu mustiin vaatteisiin.
- Älä vietä yötä kodin ulkopuolella.
- Älä jätä karjaa yöksi laitumelle.
- Puolisot eivät saa tehdä zolgokia toisilleen.
- Älä leikkaa hiuksiasi.
- Älä parsii tai ompele vanhoja vaatteita.
- Älä lainaa mitään muilta.
- Älä nuku päiväunia tai makaa vuoteellasi päivällä. Tervehdi vieraita, vaikka olisit sairas.
Leikit ja lahjat
Kun koko perhe on koolla, mikä olisikaan parempi tapa viettää aikaa kuin leikkiä, laulaa kansanlauluja ja kertoa tarinoita?
Tsagaan Sarin aikana mongolialaiset pelaavat lukemattomia hauskoja pelejä, joista on nautittu vuosisatojen ajan. Pelit auttavat lapsia ymmärtämään kulttuuriaan ja perintöään hauskalla ja miellyttävällä tavalla.
Yksi Tsagaan Sarin tärkeimmistä perinteistä on lahjojen antaminen. Ennen vieraiden lähtöä isäntä jakaa pieniä lahjoja, kuten makeisia, arjen tuotteita, vaatteita, sukkia ja rahaa. Lahja on kiitos vierailusta.
Kaiken kaikkiaan Tsagaan Sar on lämminhenkinen juhla, joka toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi ja tuo perheitä lähemmäs toisiaan. Vaikka emme tänä vuonna maailmanlaajuisen pandemian vuoksi pysty vierailemaan sukulaistemme luona, voimme silti ylläpitää perinnettä ja tervehtiä toisiamme internetin ja videopuheluiden välityksellä. Toivotamme sinulle hyvää Tsagaan Saria ja menestyksekästä kuuvuotta!
